Othello

Уильям Шекспир

William Shakespeare

Othello

Näytelmän henkilöt:

VENETIAN DOGI.

BRABANTIO, senaattori.

Toisia senaattoreita.

GRATIANO, Brabantion veli.

LODOVICO, Brabantion sukulainen.

OTHELLO, maurilainen ylimys, Venetian valtion palveluksessa.

CASSIO, hänen luutnanttinsa.

JAGO, hänen vänrikkinsä.

RODRIGO, venetialainen ylimys.

MONTANO, Kypron maaherra.

Narri, Othellon palveluksessa.

DESDEMONA, Brabantion tytär, Othellon puoliso.

EMILIA, Jagon puoliso.

BIANCA, Cassion lemmikki.

Merimiehiä, sanansaattajia, airut, sotaherroja, ylimyksiä, soittoniekkoja ja palvelijoita.

Tapahtumapaikka: ensimmäisessä näytöksessä Venetia, seuraavissa

Kypron satama.

ENSIMMГ„INEN NГ„YTГ–S

Ensimmäinen kohtaus

Venetia. Katu

Rodrigo ja Jago tulevat.

RODRIGO

Vait! Mitä puhut! Kovin se mua loukkaa,

Jos, Jago, sua, jok' omanasi käytät

Mun kukkarotani, noin kohdellaan.

JAGO

Mut, hitto vieköön, ettehän mut kuule!

Jos tuommoista ma koskaan uneksinkaan,

Niin kammokaa mua.

RODRIGO

Kerroithan sa mulle

Vihaavas häntä.

JAGO

Jos en sitä tee,

Niin inhokaa mua. Kolme mahtimiestä

Aneli, lakki kourass', että tekis

Mun luutnantikseen hän, – niin mies kuin olen,

Kykyni tunnen: täyttää voin sen paikan.

Mut oikkupäisenä ja ylpeänä

Hän heitä kiertää pöyhkeill' estetyillä,

Joit' inhoittavin sotalausein höystää;

Ja päätteeks, anojille kiellon antaa;

Sill', "uskokaa", hän sanoi,

"Valinnut sotaherrani jo olen".

Ja ken se oli tuo?

Niin, aatelkaapas, suuri laskuherra,

Florensilainen, eräs Michael Cassio,

Mies tuiki rakastunut pulskaan naikkoon;

Ei kenttäjoukkoj' ole johtanut hän,

Enemmän sotarinnast' ei hän tiedä

Kuin kehruutyttö; kaikk' on kirjan mukaan,

Jost' yhtä hyvin kielipalko neuvos

Rupattaa osaa; lorua sen miehen

On sotatiedot, kokemusta vailla.

Sai paikan tuo, ja mun – jonk' arvon nähnyt

Hän Rhodoss' on ja Kyprossa ja muissa

Niin pakanain kuin kristittyjen maissa —

Tuo "debet-kredit" pitää tuulen alla;

Numeromiesi tuo, hän – onneks olkoon! —

Nyt luutnantt' on, ja minä, herra nähköön,

Vaan hänen Mustuutensa vänrikki!

RODRIGO

Sen pyövel' ennen oisin, jumaliste!

JAGO

Ei auta; se on virka-uran kirous:

Ylennykseen vie suositus ja armo

Eik' etuoikeus, jonka mukaan toinen

Edeltäjänsä perii. Tuomitkaa nyt,

Mist' olen velkapäänä maurilaista

Rakastamaan.

RODRIGO

Ma hänt' en palvelis.

JAGO

Oi, huolet' olkaa; häntä palvelenkin

Vaan kostuakseni. Me emme kaikki

Voi herroj' olla, eikä kaikki herrat

Voi uskotuita palvelijoita saada.

On moni nöyrä, köyryselkä raukka,

Jok', orjankahleisiinsa ihastunna,

Jatustaa aikansa, kuin herran aasi,

Rehusta vaan, ja vihdoin hyljyks joutuu.

Hyi, moista rehti-elukkaa! Taas toisill'

On katsanto ja ulkomuoto nöyrä,

Mut sydän kiintynyt on itsehensä;

Isäntiään he näöks palvelevat

Ja voivat hyvin, ja kun täys' on tasku,

He herroj' ovat. Moisill' ymmärryst' on;

Tuot' olen karvaa minä, sen ma myönnän.

Kah, ystävä, niin totta kuin Rodrigo

Te olette, jos mauri oisin, Jagon'

En olla tahtois. Häntä palvellessa

Vaan itseäni palvelen; en lemmest',

En ystävyydestä, sen tietköön taivas,

Mut näöks vaan ja omaks hyödykseni.

Jos, nähkääs, ulkomuodossani koskaan

Sydämen tosi-olento ja laatu

Ilmaantuis, olis aika silloin kantaa

Hihalla sydän, jossa sitä naakat

Hakata sais. En ole mikä olen.

RODRIGO

Kuin suuri on sen turpahuulen onni,

Jos hänet saa hän!

JAGO

Herättäkää isä,

Vainotkaa miestä, myrkyttäkää naute;

Asia huutoon, heimo ilmiraivoon!

Vaikk' Eedenissäkin hän asuis, purkoot

Hänt' itikat! Jos ilolt' ilo tuntuu,

Sekoittakaa sen verran tuskaa siihen,

Ett' osan karvastaan se kauhduttaa!

RODRIGO

Täss' isä asuu; äänehen ma huudan.

JAGO

Mut hirveällä tuskan ulvonnalla,

Kuin suurissa on kaupungeissa laita,

Kun äkist' yöllä tulipalo uhkaa.

RODRI