Ilmasota: Tulevaisuuden kuvaus
Герберт Джордж Уэллс
H.В G. Wells
Ilmasota: Tulevaisuuden kuvaus
ENSIMГ„INEN LUKU
Edistys ja Smallwaysin perhe
1
"Aina sitä vaan mennään eteenpäin", sanoi Tom Smallways. "Eipä luulisi moista menoa kauankaan kestävän."
Tämän huomautuksen hän teki aikoja ennen, kuin ilmasota alkoi. Hän istui aidalla puutarhansa päässä ja tarkasteli Bun Hillin suurta kaasulaitosta katsein, joista ei kuvastunut kiitosta eikä moitettakaan. Kaasusäiliöiden yläpuolelle ilmestyi kolme oudonnäköistä esinettä, ohuita, kieppuvia rakkoja, jotka lyödä mäiskyttivät ja keikkuivat, paisuen yhä isommiksi ja pyöreämmiksi. Siellä täytettiin ilmapalloja Etelä-Englannin aeroklubin lauantairetkeä varten.
"Ne nousevat joka lauantai", sanoi hänen naapurinsa, maidonkuljettaja Stringer. "Muistan kuin eilisen päivän, kuinka koko Lontoo lähti liikkeelle ilmapalloa katsomaan, ja nyt ne jo lentelevät pikku paikoissakin jok'ikinen viikko. Kaasuyhtiöt sillä ovat pelastaneet nahkansa."
"Viime lauantaina minä sain pottumaahani kolme tynnyrillistä hiekkaa", virkkoi Tom Smallways. "Kolme tynnyrillistä! Heittivät pois liikapainojaan. Taimista toiset taittuivat, toiset peittyivät hiekkaan."
"Kerrotaan niillä olevan mukana herrasnaisiakin!"
"Herrasnaisiksi kai niitä on sanottava", myönsi Tom Smallways. "Vaikka ei sellainen minun mielestäni sovi herrasnaiselle – lennellä tuolla tavoin ilmassa ja heitellä hiekkaa ihmisten niskaan. Minä ainakaan en ole tottunut pitämään semmoista hienon naisen työnä."
Stringer nyökäytti hyväksyen päätään, ja molemmat katselivat vielä jonkun aikaa noita paisuvia möhkäleitä; mutta välinpitämättömyys oli vaihtunut paheksumiseksi.
Tom Smallways oli ammatiltaan vihanneskauppias ja harjoitti sen ohella mielityötään, puutarhanhoitoa. Jessica, hänen pikku vaimonsa, piti huolta puodista, ja taivas oli luonut hänet rauhallisessa maailmassa elämään. Onnettomuudeksi se ei ollut luonut hänelle rauhallista maailmaa. Hän eli itsepintaisesti ja herkeämättä muuttuvassa maailmassa, vieläpä sellaisessa osassa, missä vaihtelut tuntuivat armottoman selvästi. Yksinpä maakin, jota hän viljeli, oli muutoksien alainen; puutarha vuokrattiin vain vuodeksi kerrallaan, ja sen reunassa oli suunnaton ilmoitustaulu, jonka mukaan se soveltui erinomaisesti talonpaikaksi. Milloin hyvänsä hän voi saada käskyn luopua puutarhastaan, tuon kaupunkilaistuneen tienoon viimeisestä maaseutupalasesta. Hän koetti parhaansa mukaan lohduttautua kuvittelemalla, että asiain täytyi pian kääntyä toiselle tolalle.
"Eipä luulisi moista menoa kauankaan kestävän", hän sanoi.
Smallwaysin isГ¤-ukko saattoi muistaa ajan, jolloin Bun Hill oli soma kentilГ¤inen kylГ¤. HГ¤n oli ollut Sir Peter Bonen ajurina viidenteenkymmenenteen ikГ¤vuoteensa asti, jolloin hГ¤n rupesi hiukan ryypiskelemään ja ajamaan asema-omnibussia, jatkaen tГ¤tГ¤ tyГ¶tГ¤ kahdeksankolmatta vuotta. Silloin hГ¤n vetГ¤ytyi lepoon. Tuo kurttuinen ikГ¤loppu ajuri istuskeli lieden ääressГ¤ tГ¤ynnГ¤ muistoja ja valmiina latelemaan niitГ¤ jokaiselle varomattomalle vieraalle. HГ¤n saattoi kertoa Sir Peter Bonen hГ¤vinneestГ¤ maatilasta, joka oli jo ammoin palstoitettu rakennusaloiksi, ja kuinka tuo ylimys hallitsi maaseutua, kun se vielГ¤ oli maaseutua; voi tarinoida kilpa-ammunnasta ja metsГ¤stysretkistГ¤ ja vaunuista, urheilukentГ¤stГ¤, jonka sijalla nyt oli kaasulaitos, ja Kristallipalatsin syntymisestГ¤. Kristallipalatsi oli lГ¤hes peninkulman päässГ¤ Bun HillistГ¤. Sen suuri julkipuoli kimmelteli aamuisin ja kuvastui iltapГ¤ivГ¤llГ¤ kirkkain sinisin ääriviivoin taivasta vastaan, ja illoin se tarjosi keko Bun Hillin vГ¤estГ¶lle ilmaiseksi ilotulituksia. Ja sitten oli tullut rautatie ja sitten huviloita toinen toisensa jГ¤lkeen, kaasutehdas ja vesijohtolaitos ja laumoittain rumia tyГ¶lГ¤isasuntoja, sitten viemГ¤reitГ¤, imien veden Saukkojoesta ja jГ¤ttГ¤en sen surkeannГ¤kГ¶iseksi ojaksi, ja sitten toinen rautatieasema, EtelГ¤inen Bun Hill, ja enemmГ¤n taloja ja yhГ